Oivoi ihanaa!! Tultiin juuri ekalta kunnon metsälenkiltä sitten lumen sulamisten. Täällä on ollut toi lähin metsä lumessa tähän asti. Nyt päästiin kunnolla aurinkoiseen metsään juoksemaan ja pelloille hepuloimaan. Että oli kivaa!! :D
Talvitreenit on ohi ja kesäkausi alkoi …siirryimme siis sporttikselta takaisin Purinalle Kälkkänöiden omaan ryhmään. Eilen oli ekat treenit ja meitä oli kouluttamassa Rajaheimon Anu. Tykkäsin aivan hurjasti! Teimme vauhdikasta rataa, missä treenasimme ajoitusta ja rytmitystä ja rohkeutta liikkeelle lähtöihin. Ensimmäinen kouluttaja elämäni aikana, joka sanoi heti, että ihan kun jotenkin varoisin jalkojani …juu, aivan, mullahan on itselläni patella luxatio, joten aikas tarkkänäköinen tyyppi :D Mulla siis saattaa tosissaan polvet mennä koska vaan, vaikka ihan vaan kävellessä, pois paikaltaan ja varon jatkuvasti liikkumistani. Mutta tosissaan kaikki kunnioitus ihmiselle joka huomaa tuon yhden radan juoksemisen aikana!!
Pari viikkoa sitten järjestin itse koohojen koulutuksen myöskin Purinalla. Kouluttamassa oli Jari Laitinen ja siellä tajusin vihdoinkin yhden asian, mistä mulle on sanottu ennenkin. Wuhuu!! Nyt vasta sain sille niin hyvät perustelut, että uskoinkin :D Treeni oli kinkkisempää pyöritystä ja ansaesteitä, joista aa-putki koitui (taas) yllättäen meidän kohtaloksi …tosin tuossakin ajoitukseni ratkaisi aikas paljon, kun sen vaan viimein tajusin :D Muuten Urho olikin ihan hieno <3
Olen aina valittanut Urhon käännöksistä, tai enemmänkin siitä, että en ole sille osannut kääntymistä opettaa. Ei Urho todellakaan vieläkään ole mikään penninpäällä kääntyjä, mutta tässäkin olen nyt huomannut, että jos vaan itse olen ajoissa, niin kyllä tuo osaa yllättävän pienestikin kääntyä. Usein vaan olen myöhässä ja silloin Urho ampuu aina vaan eteenpäin :D
Voi kumpa sitä joskus oppisi ajoittamaan ittensä oikeaan paikkaan!!
No joo, sitten kisatuloksiin. Viime kerran jälkeen ollaan vähän kisailtukin. Lohjalta Urholle tuplanolla sijoilla 3. ja 2. Hieno poika!! Itse unohdin jopa radankin tuolla ekalla radalla, mutta koira se vaan on viisaampi kuin omistajansa <3 Turun Liedossa tehtiin nolla ja hylly, putkeen karkaamisella. Nolla oli aika sähellystä ja TAAS unohdin radan (pitäisikö tolle ratojen unohtelulle jo tehdä jotain?!). Kotkan kisoissa päätin, että tälle kertaa en varmistele ollenkaan. Mulla kun on tapana alkaa kisoissa varmistelemaan ärsyttävästi. No Urho teki nopeimman radan, mutta avokulmasta keppien toiseen väliin, eli vitonen!! Perskeles sanoisinkos!! Olisi ollut jopa pari sekuntia aikaa siihen VARMISTELUUN ja olisi voittanut. Mutta turha jossitella, meidän kasvarin sanoin; ”tätikin olisi setä jos sillä olisi munat” :D Toiselta radalta tuli nolla ja 2. sija.
Fyssarilahjakortin käytimme myös. Urhon kuntoa kehuttiin, mutta todettiin myös että syviä lihaksia voisi käyttää tehokkaammin. Siihen saimme treeniohjeita, mutta täytyy todeta, että aika laiskasti olen noita tehnyt …uups! :/
Fria kulkee maskottikoirana mukana kaikki kisat ja treenit ja treeneissä tekee jotain pientä aina itsekin. Siitä on kamalan kivaa kun pääsee vähän huutamaan ja hyppimään. Se on niin tärkeänä <3 Fria on myös ehkä maailman onnellisin keväästä ja omasta pihasta (kuten myös Pumpuli). Se makaa pihalla auringossa ja syö keppejä, touhottaa omiaan tai juoksee pallon perässä. Kevään ilona Fria myös tosin löysi äsken metsässä ihmiskakkaa ja söi sitä. Varmaan jollain hiihtäjällä lähtenyt aineenvaihdunta vähän liikkeelle kun on urheillut. HYI taatana!
Me ollaan myös lähiaikoina lenkkeilty kamalasti kavereiden kanssa. Tuntuu, että koirat metsittyy täällä ”maalla”, joten välillä pitää lähteä kaverikoirien kanssa muualle. Lillin ja hänen kahdeksan koiransa kanssa ollaan lenkkeilty muutamaan otteeseen ja myös Saaraa ja borter Huldaa ja Kerttua ollaan nähty Haltialassa. Agikavereiden kanssa toki myös käydään jatkuvasti lenkeillä…
Koohojen kokouskin oli tuossa jokin aika sitten. Jatkan siis taas seuraavat kaksi vuotta hallituksessa ja agilityvastaavana. Puuhaa siis riittää :D
]]>
